Mihin arvoja tarvitaan?

Lähes kaikki ovat karanneet lomille, Brysselin ay-talon kanttiinin keksivaraston vartija mukaan lukien. Matkalla EU-parlamentista toimistolle vastaantulijat eivät ole kiireisiä eurokraatteja, vaan kartat käsissä maleksivia turisteja. Voi kun vuodenaika vielä näkyisi lämpömittarissa.

Kävin tänään tapaamassa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean varapuheenjohtajaa Anna Maria Darmaninia. Siinä varsinainen tehopakkaus, joka erinäisten hallinnollisten puuhiensa ohella mm. bloggaa, tekee tiimeineen nettiin minihaastatteluita Espresso with Anna Maria -nimikkeen alla ja rekrytoi komitean väkeä sosiaalisen median käyttäjiksi.

Ajattelin, että puhuisimme tapaamisessamme lähinnä sosiaalisesta mediasta. Toisin kävi. Anna Maria oli varannut minulle puolisen tuntia, ja sen ajan puhuimme arvoista.

Kuten monissa perinteikkäissä organisaatoissa, myös EU-instituutioissa arvot hukkuvat byrokratian rattaisiin. Useinhan päätöksenteko sujuu päättäjien mielestä mukavammin, kun asioita voidaan hoidella eteenpäin ilman turhaa demokratian kitkaa.

Talous- ja sosiaalikomitean varapuheenjohtajana Darmanin katsoo, että hänen tehtävänään on valvoa, että organisaatio toimii omien arvojensa mukaisesti.

Miksi varapuheenjohtaja siis tapaa komitean jäsenjärjestön tiedottajaa eli minua? Koska komitean tehtävänä on toimia linkkinä kansalaisyhteiskunnan ja EU-instuutioiden välillä. Miksi varapuheenjohtaja käyttää kallisarvoista aikaansa koululaisryhmien tapaamiseen? Koska komitean tehtävä on tuoda Euroopan unionia lähemmäs kansalaisia. Miksi sosiaaliseen mediaan satsataan komiteassa? Koska se on helppo väline vuoropuheluun. Ja niin edelleen.

Arvot eivät käsittääkseni ole olemassa vain siksi, että ne olisi kiva kirjoittaa nettisivuille ja vuosikertomukseen. Parhaimmillaan arvot oikeasti ohjaavat toimintaa. Älkää naurako: kyllä minä ainakin mietin viestintäsuunnitelmia ja tiedotteita rustatessani, onko niiden viesti SAK:laisen ay-liikkeen ytimessä vai jossain ihan muualla.

Otetaan esimerkki: Euroopan unioni.

Arvoja: Ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio, syrjimättömyys, moniarvoisuus.

Miten nämä näkyvät nykymenossa? Aivan.

Tein lapsellisen kokeen, Googlella tietenkin. Koko G-koneen kattamassa internetissä väite “ihmisoikeudet on syvältä” ei saa kannatusta muuten kuin yhdeltä yksinäiseltä tweettaajalta. Kun korvaa ihmisoikeudet EU:lla, tuloksia alkaa ropista.

Ei ole helppoa komissaarillakaan

Järjestetään konferensseja, tehdään selvityksiä, julkaistaan eläkkeiden vihreän kirjan jatkoksi valkoinen kirja, organisoidaan teemavuosia. Kas muun muassa näillä lääkkeillä Euroopan komissio ratkaisee talous- ja työllisyyskriisin.

Kuuntelin työllisyysasioista vastaavaa komissaaria László Andoria eilen Euroopan talous- ja sosiaalikomitean täysistunnossa. Komissaari teki työtään: kertoi kansalaisyhteiskuntaa edustavalle komitealle, kuinka heidän työtään arvostetaan ja tarvitaan ja kuinka työntekijöiden ja työnantajien vuoropuhelu on ratkaisevassa roolissa Euroopan haasteiden selättämisessä.

Lisäksi tarvitaan uusia työpaikkoja, osaavampia työntekijöitä ja huolenpitoa heikoimmista. Tästä tuskin kukaan on eri mieltä.

Pitkän kokouspäivän ehkä pärähdyttävimmän puheenvuoron piti talous- ja sosiaalikomitean STTK:n edustaja, Leila Kurki, joka asettui rohkeasti puolustamaan eurooppalaisia arvoja. Hän muistutti, kuinka Eurooppa kuuluu kaikille sen asukkaille, niin täällä syntyneille kuin tänne muuttaneille. Ihmisoikeudet koskevat heistä jokaista. Erityistä huomiota tulee kiinnittää heihin, jotka ovat vaarassa jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle.

Kurki huomautti, ettei ihmiset huomioiva markkinatalous ole viime aikoina juurikaan kiinnostanut, vaan päättäjät ovat keskittyneet talouspolitiikkaan ja säästöjen ja leikkauksien etsimiseen.

”Miten parhaiten voisimme yhdessä puolustaa perus- ja ihmisoikeuksia? Olisiko komission aika ottaa nämä arvot julkiseen keskusteluun ja arvioitava niiden kestävyyttä nykytilanteessa”, Leila Kurki kysyi Andorilta.

Komissaari ei vastannut.

* * *

Elelen täällä Brysselissä jännittävää aikaa. Suomessa väännetään hallitusta luovalla otteella kasaan ja täällä Brysselin päässä jännitetään, kuinka tukipakettien käy. Taustalla jyllää myös suurempi muutos, kun komissio halajaa vaikutusvaltaa jäsenmaiden julkiseen talouden hoitoon, eläkejärjestelmiin ja palkkapolitiikkaan.

Työkaverini Hakaniemen kotikonttorissa ja puoliksi täällä Finunionsissakin, EU-asiantuntija Reijo Paananen avasi problematiikkaa SAK:n nettisivuilla maaliskuussa. Jos komission kaavailut hyväksytään, voidaan jopa päätyä tilanteeseen, jossa komissio esittää jäsenmaalle sakkoa ”liiallisista” palkankorotuksista.

Karun kuvan tilanteesta maalaa myös kehityspolitiikkaa seuraavan Aprodev-järjestön Toni Sandell, joka Kepan kolumnissa kutsuu meneillään olevaa kehitystä EU:n hiljaiseksi vallankaappaukseksi.

Kaikki tämä herättää varmasti paljon keskustelua myös reilun viikon päästä alkavassa Euroopan ay-keskusjärjestön ETUC:n kongressissa. Kerran neljässä vuodessa kokoontuva kongressi kerää yhteen ay-vaikuttajat ympäri Eurooppaa. Raporttia seuraa!