Missä EU sijaitsee?

Junassa matkalla Strasbourgiin silmäilin vihdoin läpi Suomen hallitusohjelman. Johdannon olin toki lukaissut aiemmin, sen, jossa sanotaan Euroopan unionin olevan ”Suomen tärkein kansainvälisen yhteistyön vaikutuspaikka”. Voiko EU olla paikka?

Hallitusohjelmassa EU-asiat on sisällysluettelossa listattu samaan kohtaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Muissakin kohdissa EU pilkahtelee siellä täällä. Hallitus aikoo toimia ”EU-lainsäädännön sallimissa puitteissa” ja ”lainsäädännön velvoitteiden” mukaisesti. Direktiivejä toimeenpannaan ja ”Suomi pyrkii olemaan mukana unionin keskeisissä hankkeissa”.

Perusvire hallitusohjelmassa on EU-myönteinen: unioni on ihan hyvä ja kiva, vaikka ongelmia toki on. Yleisvaikutelmaksi kuitenkin jää, että Suomesta EU:ta kurkitaan vaivihkaa sivusta ja seurataan, mitä siellä on milloinkin meneillään. Siellä. Keskeisessä vaikutuspaikassa. Brysselissä?

Suomi on unionin jäsenmaa, jonka lainsäädännöstä suuri osa tehdään Euroopan unionissa. EU-asiat ovat siis mitä suurimmissa määrin sisäpolitiikkaa. Miten Suomi voisi olla olematta mukana ”unionin keskeisissä hankkeissa”? Jättämällä lentoliput ostamatta?

Hieman aktiivisempaa meininkiä on kappaleessa, jossa hallitus lupaa tukea ”EU:n kehittämistä nykyisten perussopimusten tarjoamia mahdollisuuksia käyttäen”. Tosin luetun ymmärtämiseen ei ihan normaali sisälukutaito riitä.

Hallitus tunnistaa kansalaisten keskuudessa kasvavan EU-kritiikin ja tarjoaa lääkkeeksi kansalaisyhteiskunnan laaja-alaista osallistumista ja tiedottamista. Lisäksi Suomi ”korostaa kaikkien jäsenvaltioiden yhtäläisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, institutionaalista tasapainoa sekä komission itsenäistä asemaa.”

No niin. Kuivaa on, ja kohta sinnikkäinkin lukija on vaipunut uneen. On siis johtopäätösten aika.

Olisi piristävää, jos EU-asioista joskus puhuttaisiin niin, että tavallinen kuolevainenkin tajuaisi. Sanottaisiin vaikka, että hemmetti vieköön, instituutioiden tasapainoa ei ole, demokratia EU:ssa on rampautettu ja kansalaiset ovat syystäkin suuttuneita. (Ties vaikka joku havahtuisi kysymään, että mitäs ne instituutiot muuten ovat.)

Samalla voitaisiin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja todeta, että Suomi on mukana EU:ssa ja myös sen keskeisissä hankkeissa ja jäsenmaana Suomen nyt vaan pitää pistää täytäntöön ne kaikki direktiivit, vaikka kuinka harmittaisi. Vielä hienompaa olisi, jos sanottaisiin suoraan ja selkokielellä, että Suomi on osa epätäydellistä EU:ta, mutta tekee kaikkensa tehdäkseen siitä paremman. Aineksia aktiivisempaan otteeseen löytyy esimerkiksi sivulta 18:

”Sisämarkkinoiden toiminnan tehostamisen on oltava sosiaalisesti kestävää. Suomi tavoittelee työmarkkinoiden toiminnan parantamista ja työntekijöiden työehtojen minimisuojan vahvistamista sosiaalipartnerien dialogin pohjalta. Hallitus toimii työntekijöiden yhdenvertaisuuden lisäämiseksi ja työehtojen heikentämisen estämiseksi.”

Mutta tajuaako kukaan tästä mitään? Kahden kuukauden EU-kielen intensiivikurssin jälkeen tarjoan seuraavaa käännösehdotusta:

”EU:n markkinoilla ihmisten oikeudet pitää asettaa etusijalle. Työehtojen polkemiselle pitää panna piste. Toimenpiteet valmistellaan ja sovitaan työmarkkinaosapuolten kesken. Kaikille työntekijöille kuuluu samat oikeudet. Loputon palkkojen ja työehtojen heikentämiskierre täytyy katkaista.”