Meidän malli on parempi kuin teidän malli

Viime viikon ETUCin Ateenan-kongressi oli ja meni. Uusi sihteeristö ja nelivuotiskauden toimintaa ohjaava Ateenan manifesti tuli.

Tuore ETUCin pääsihteeri Bernadette Ségol aiheutti myrskyn vesilasissa antamalla ruotsalaiselle Kommunalarbetaren-lehdelle haastattelun, jossa kehotti ruotsalaisia ja muita pohjoismaalaisia pelkän oman työmarkkinamallin kehumisen sijaan punnitsemaan muita vaihtoehtoja.

- Tietysti olen sitä mieltä, että [pohjoismaista] työehtosopimuskulttuuria kannattaa puolustaa. Mutta onko varmaa, että se on olemassa vielä muutaman vuoden päästä? Ségol pohdiskeli.

Hän ehdotti, että pohjoismainen ay-liike voisi ottaa joissakin asioissa oppia muilta mailta. Vähemmän valtionhoitaja-asennetta, enemmän mielenosoituksia, voisi pääsihteerin mallin hieman kärjistäen kiteyttää.

Minimistä maksimi

Suurin eurooppalaista ay-liikettä tällä hetkellä jakava kysymys lienee keskustelu minimipalkoista. Siihen Ségolkin haastattelussaan viittasi. Suurin osa kansallisista ay-liikkeistä haluaisi Eurooppaan lakisääteisen minimipalkan. Esimerkiksi talous- ja työllistämisjätti Saksassa minimipalkkaa ei ole, minkä vuoksi työehtojen ja palkkojen polkeminen onkin jo riistäytymässä käsistä.

Pohjoismaat kuitenkin vastustavat yhtenä rintamana minimipalkkalakeja, koska niissä vähimmäispalkat määritellään työehtosopimuksissa. Pohjoismaiden pelkona on, että yksiselitteisestä minimistä tulisi nopeasti maksimi, standardi, jonka mukaan palkat määräytyisivät.

Pelko ei ole aivan tuulesta temmattu. Ainakaan työuran alussa harvan suomalaisen kannattaa haaveilla tessiä suuremmasta palkasta. Muistan alle parikymppisenä hakeneeni pariinkin palvelualan paikkaan, joissa työnantaja ilmoitti, ettei heillä ollut varaa maksaa edes työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Kuinkakohan moni työnantaja olisi valmis maksamaan esimerkiksi siivoojille enemmän kuin sen, mitä on pakko?

Yksi ratkaisu ongelmaan on, että ay-liike ajaisi yhtenä rintamana minimipalkkaa työehtosopimukseen. Tämän SAK on asettanut tavoitteekseen: 1800 euroa olisi vähimmäismäärä, joka säädettäisiin tesseissä.

* * *

Taloussanomat oli tänään ilokseni tarttunut juttuvinkkiini palkkojen polkemisesta saksalaisessa sianlihateollisuudessa. (Tarkempaa tarinaa aiheesta Finunionsin sivuilla.)

Sikailua harrastetaan kyllä muuallakin. Suomessa esimerkiksi Rakennusliitto on törmännyt kahden euron tuntipalkkoihin. Näissä olosuhteissa on ymmärrettävää, että paine EU-tason minimipalkkalainsäädännölle kasvaa.

Eurooppa tarvitsee parempia päättäjiä

EU on epädemokraattinen valtakeskittymä. EU ei toimi. Unionin päätöksentekojärjestelmä on mahdoton, eikä kukaan ymmärrä siitä mitään. EU haisee. Euro aiheuttaa vain ongelmia. EU:sta olisi parempi hankkiutua eroon.

Kritiikki Eurooppaa kohtaan on viime kuukausina vain yltynyt, eikä vähiten perus-Suomessa. Euroopassa kiistämättä onkin monenlaista ongelmaa. Vika ei kuitenkaan ole Euroopassa, vaan eurooppalaisissa päättäjissä. Näin ongelman kiteytti Tanskan entinen pääministeri, EU-parlamentin vasemmistoryhmän johtaja Poul Nyrup Rasmussen ETUCin kongressin toisen kokouspäivän paneelikeskustelussa.

Itseään fiksumpien kanssa on helppo olla samaa mieltä. Poul Nyrupin mukaan Euroopassa on lukuisia ongelmia, mutta niitä ei voi ratkaista ilman Eurooppaa. Finanssikriisin seuraukset, kilpailukyky, epätasa-arvoisuuden kasvu, siirtolaisuus, työehtojen polkeminen… Vaikeudet pitää kohdata eikä niitä pääse pakoon sulkemalla rajat tai silmät.

Ratkaisu löytyy Euroopasta. Ei sellaisesta, mitä unioni tällä hetkellä on, mutta sellaisesta Euroopasta, mikä sen pitäisi olla, Poul Nyrup sanoi. Hänellä oli myös selvästi suosikkinsa sosiaalisen Euroopan malliksi: Pohjoismaat.

Oppikirjataloustieteen mukaan suuri julkinen sektori jäykistää markkinoita ja heikentää kilpailukykyä. Pohjoismaissa julkiset sektorit ovat kooltaan maailman kärkeä, mutta kärkipäässä ne ovat kilpailukykyvertailuissakin, tanskalaispoliitikko muistutti.

Pohjoismainen malli on kieltämättä toiminut ja siitä sietäisi olla ylpeä. Ruotsalainen SAK:n sisarjärjestö LO:kaan ei turhia kainostele. ”The Swedish Model”, julistaa kissankokoisin kirjaimin LO-Sverigen ständi kongressin aulassa.


Viilataan ja leikataan, mutta mitä tilalle?

Valtavaksi paisunut, tehoton julkinen sektori on myös yksi kongressin isäntämaan Kreikan suurimmista ongelmista, muistutti eilen suomalaisporukalla tapaamamme Suomen Kreikan-suurlähetystön edustaja Jaana Oikarinen-Vasilopoulos. Maan hevoskuuriin kuuluukin julkisen puolen merkittävät leikkaukset. Lukuisia tarpeettomia ja päällekkäisiä laitoksia aiotaan lakkauttaa.

Samalla maan työttömyysluvut huikentelevat 15 prosentissa. Nuorten kohdalla luvut ovat kaksin–kolminkertaisia. Mitä tapahtuu, kun työpaikat julkisen sektorin alasajon myötä vähenevät entisestään eikä uusia ole yksityiselläkään puolella näköpiirissä? Etenkin koulutetut nuoret lähtevät hanakasti ulkomaille töihin. Samalla katoaa suuri määrä arvokasta pääomaa, ajattelevia aivoja ja osaavia käsipareja.

Miten aivovuoto vaikuttaa kilpailukykyyn? No, ei varmaan ainakaan myönteisesti.