Rauhan tyyssija



Ei leikkauksille!

Tämä on suorastaan omituista: toimistolla on hiljaista. Melkein kuin olisi etätöissä.

SAK:n viestintälinjan käytävän vilskeeseen tottuneelle Finunionsin toimisto on rauhan tyyssija. Brysselin kansainvälisen ay-talon katutasosta portaat ylös ensimmäiseen kerrokseen, aulan läpi ja kohti kylttiä, jossa komeilevat SAK, STTK ja Akava. Siitä vielä ohi norjalaisten ja brittien hiljaisten, puolityhjien huoneiden, käytävän perälle - ja rauha ja keskittymiskyky on taattu.

"Onpa täällä hiljaista!", äimistelin viereisen huoneen norjalaiselle kollegalle. Mutta niin on kuulemma aina.

Työt tehdään kaupungilla

Suurin osa Brysselin ay-väestä tekee työtä, joka vaatii kaikkea muuta kuin toimistolla istumista. Pitää seurata eri elimien päätöksentekoa, osallistua seminaareihin, kokoustaa, tavata ihmisiä. Kuten uusi norjalainen tuttuni sanoi, tietokoneen ääressä hoidettavia töitä varten ei tarvitse Brysseliin asti tulla.

Hiljaisuudessa on puolensakin. Ensimmäinen työtehtäväni oli käydä läpi edellisten täällä tutustumassa olleiden perehdyttämiskansiot - check. Seuraavaksi piti tehdä yhteenvetoa Finunionsin viestintään liittyvästä kyselystä - check. Tämän viikon ohjelma kalenteriin - check.

Kalenteri täyttyykin kovaa vauhtia. Fiilis on suunnilleen sama kuin aikoinaan yliopistossa syksyllä kurssiohjelmaa kasatessa. Tuonne täytyy mennä! Tämäkin voisi olla mielenkiintoista! Tuo pitää ainakin katsastaa!
 

Kalenteri kurissa, toistaiseksi

Toistaiseksi yritän pitää itseni ja kalenterini suunnilleen kurissa siihen saakka, että tapaan täkäläisen pomoni torstaina. Sitä ennen ohjelmassa on mm. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean täysistunto. Torstai-iltapäivänä menen kuulemaan kansalaisjärjestöjen, ay-liikkeen ja SD-ryhmän meppien näkemyksiä työehtojen polkemisesta lihateollisuudessa. Kyllä, lihateollisuudessa kohdellaan eläinten lisäksi kaltoin myös ihmisiä.


****



Sukat lämmittävät mieltä ja varpaita.

Jos työpaikasta pitää yrittää löytää jotain vikaa, miinukseksi voidaan tietenkin laskea Hakaniemeen jääneet työkaverit. Perjantaina ennen lähtöäni kollega toi minulle paketin, josta paljastui ihanat lämpöiset villasukat. Niille on tosiaan ollut käyttöä - kiitos Pauli!