maanantai 23. toukokuuta 2011

Meidän malli on parempi kuin teidän malli

Viime viikon ETUCin Ateenan-kongressi oli ja meni. Uusi sihteeristö ja nelivuotiskauden toimintaa ohjaava Ateenan manifesti tuli.

Tuore ETUCin pääsihteeri Bernadette Ségol aiheutti myrskyn vesilasissa antamalla ruotsalaiselle Kommunalarbetaren-lehdelle haastattelun, jossa kehotti ruotsalaisia ja muita pohjoismaalaisia pelkän oman työmarkkinamallin kehumisen sijaan punnitsemaan muita vaihtoehtoja.

- Tietysti olen sitä mieltä, että [pohjoismaista] työehtosopimuskulttuuria kannattaa puolustaa. Mutta onko varmaa, että se on olemassa vielä muutaman vuoden päästä? Ségol pohdiskeli.

Hän ehdotti, että pohjoismainen ay-liike voisi ottaa joissakin asioissa oppia muilta mailta. Vähemmän valtionhoitaja-asennetta, enemmän mielenosoituksia, voisi pääsihteerin mallin hieman kärjistäen kiteyttää.

Minimistä maksimi

Suurin eurooppalaista ay-liikettä tällä hetkellä jakava kysymys lienee keskustelu minimipalkoista. Siihen Ségolkin haastattelussaan viittasi. Suurin osa kansallisista ay-liikkeistä haluaisi Eurooppaan lakisääteisen minimipalkan. Esimerkiksi talous- ja työllistämisjätti Saksassa minimipalkkaa ei ole, minkä vuoksi työehtojen ja palkkojen polkeminen onkin jo riistäytymässä käsistä.

Pohjoismaat kuitenkin vastustavat yhtenä rintamana minimipalkkalakeja, koska niissä vähimmäispalkat määritellään työehtosopimuksissa. Pohjoismaiden pelkona on, että yksiselitteisestä minimistä tulisi nopeasti maksimi, standardi, jonka mukaan palkat määräytyisivät.

Pelko ei ole aivan tuulesta temmattu. Ainakaan työuran alussa harvan suomalaisen kannattaa haaveilla tessiä suuremmasta palkasta. Muistan alle parikymppisenä hakeneeni pariinkin palvelualan paikkaan, joissa työnantaja ilmoitti, ettei heillä ollut varaa maksaa edes työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Kuinkakohan moni työnantaja olisi valmis maksamaan esimerkiksi siivoojille enemmän kuin sen, mitä on pakko?

Yksi ratkaisu ongelmaan on, että ay-liike ajaisi yhtenä rintamana minimipalkkaa työehtosopimukseen. Tämän SAK on asettanut tavoitteekseen: 1800 euroa olisi vähimmäismäärä, joka säädettäisiin tesseissä.

* * *

Taloussanomat oli tänään ilokseni tarttunut juttuvinkkiini palkkojen polkemisesta saksalaisessa sianlihateollisuudessa. (Tarkempaa tarinaa aiheesta Finunionsin sivuilla.)

Sikailua harrastetaan kyllä muuallakin. Suomessa esimerkiksi Rakennusliitto on törmännyt kahden euron tuntipalkkoihin. Näissä olosuhteissa on ymmärrettävää, että paine EU-tason minimipalkkalainsäädännölle kasvaa.

2 kommenttia:

  1. Jenni, lyhyt kommentti minimipalkkalainsäädännöstä; vaikka meillä Suomessa on lakisääteiset yleissitovat työehtosopimukset (= minimipalkat), siis lainsäädäntö on ihan kunnossa, näitä kahden euron tuntipalkkatapuksia tulee valitettavasti silloin tällöin ilmi.Olemme Rakennusliitossa todenneet, että varsinkaan ulkomaalaisille työntekijöille ei makseta lain edellyttämiä vähimmäispalkkoja. Ongelmana on lain noudattamisen valvominen. Eurooppatasoinen valvonta pitäisi saada kuntoon, maiden välisellä koordinoinnilla.

    VastaaPoista
  2. Moi Nina, kiitos täsmennyksestä. Olet ihan oikeassa: pelkkä minimitason asettaminen ei riitä, vaan säädöksiä pitää noudattaa. Ja sääntöjä ei aina noudateta vain hyvästä tahdosta, vaan tarvitaan myös valvontaa ja sanktioita. Ay-liikkeessä EU-tason yhteistyötä puolestaan pitäisi tiivistää - ja siihen pitäisi satsata!

    VastaaPoista

Terveisiä, kysymyksiä, kommentteja?