perjantai 13. toukokuuta 2011

Pelosta ja periaatteista

Viikko on kulunut tietokoneen ruutua tuijottaen, erinäisillä sivuilla surffaillen ja tekstejä rukkaillen. Että terveisiä vaan täältä lobbauksen ja kabinettipolitiikan ytimestä.

Päivittäiseen uutisannokseeni on ilmaantunut vanhojen Hesarin, STT:n online-uutisten ja Twitterin ja Facebookin uutisvirran lisäksi kaikenlaisia enemmän ja vähemmän ihmismäisesti kirjoitettuja EU-portaaleja parlamentista neuvostoon, Euractivista Norjan ja Ruotsin ay-keskusjärjestöjen Brysselin-toimistoon. Uskon vakaasti, että surffailemalla oppii – mutta kuinka paljon se viekään aikaa!

En tiedä, onko kyseessä näkökulman vaihdoksen aiheuttama harha vai tapahtuuko EU:ssa tosiaan juuri nyt kaikkea suurta, merkittävää ja mullistavaa. Arvelisin, että sekä että. Tällä viikolla talouspakettien lisäksi on puhuttanut muun muassa Schengen-sopimus, johon ollaan kaavailemassa uusia rajoituksia EU-maiden säikähdettyä Pohjois-Afrikasta unionin alueelle ”tulvivia” siirtolaisia.


Pienempiä on helppo kiusata?

Siirtolaiset, nuo kotoaan parempaa elämää etsimään lähteneet ihmiset, tunnetaan julkisessa keskustelussa pidäkkeettömänä luonnonvoimana, joka pitää pikaisesti padota. Nyt paniikkinappulaa on painettu Ranskassa ja Tanskassa, kun Italian kautta Eurooppaan on suuntaamassa 25 000 levottomuuksia paennutta pohjoisafrikkalaista. Jotta tämä ”massa” (joka on mitätön rikkahippunen suhteessa unionin 500 miljoonaan asukkaaseen) saataisiin kuriin, ollaan valmiita tekemään myönnytyksiä yhteen Eurooppa-projektin tärkeimmistä saavutuksista, vapaaseen liikkuvuuteen. Pelosta kunniakkaatkin periaatteet ollaan valmiita myymään.

Kun pelottaa, halutaan kovempaa kuria. Näinhän se menee. Rajat kiinni ja ongelma ratkaistu – voilà. Mutta tiukempi valvonta voi johtaa uusiin ongelmiin. Aukotonta järjestelmää ei ole olemassakaan, joten vaarana on, että yhä useampi Euroopan unionin alueelle tuleva luiskahtaa työmarkkinoiden harmaalle alueelle. Mikä puolestaan heikentää kaikkien muidenkin työntekijöiden asemaa. Jos työvoimaa saa vaikkapa kahdella eurolla tunti, miksi maksaa kahtakymmentä, järkeilee moni työnantaja.

Päähäni ei millään mahdu, miksei työmarkkinoilla rehottavaan rikollisuuteen haluta tarttua pistämällä ensisijaisesti epärehelliset työnantajat kuriin. Tätä miettii käsittääkseni moni rehellinen yrittäjäkin, jonka on kovin vaikea kilpailla polkumyyntiä harjoittavien työnantajien kanssa. Ehkä siirtolaiset ovat helpompi kohde kuin mutkikkain järjestelmin vastuita ja veroja pakoilevat yritykset?

* * *

Maanantaina Ateenassa alkaa Euroopan ay-keskusjärjestön ETUCin kerran neljässä vuodessa kokoontuva kongressi. Olen suuntaamassa itse paikan päälle jo sunnuntaina. Kokoukseen osallistuu tuhatkunta ay-ihmistä eri puolilta Eurooppaa, suomalaiset keskusjärjestöjen puheenjohtajat mukaan lukien.

Siirtolaisuus on yksi kongressissa käsiteltävistä aiheista. Keskeisin lienee talous- ja työllisyyskriisi. Kreikassa ammattiliitot järjestivät tällä viikolla yleislakon. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä mieltä osoitetaan myös ensi viikolla. Luvassa on siis muutakin kuin tietokoneen tuijottamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Terveisiä, kysymyksiä, kommentteja?