SAK:n edustajakokous päättyi keskiviikkona Tampereella. Koolla ei ollut mikään etukäteen sävellettyjen nuottien mukaan marssiva seremoniaporukka, vaan joukko yhteiskunnasta ja työntekijöiden hyvinvoinnista kiinnostuneita ihmisiä.
Edustajakokous teki päätöksiä ja linjasi SAK:n toimintaa seuraavalle viidelle vuodelle. Tulipa siinä samassa muutettua SAK:n hallituksen jo tekemiä päätöksiä – aivan oikeutetusti, onhan joka viides vuosi kokoontuva edustajakokous järjestön ylin päättävä elin.
Päätöslausumassa edustajakokous painotti mm. seuraavaa:
- SAK:lainen ammattiyhdistysliike toimii heikomman puolesta. Kaikkia työntekijöitä on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti, ikään, sukupuoleen, etniseen taustaan tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. SAK torjuu voimakkaasti kaikenlaisen syrjinnän. Rasismille ja muukalaisvastaisuudelle ei saa antaa suomalaisessa yhteiskunnassa tilaa.
- Työntekijöitä on arvostettava ja kohdeltava yhdenvertaisesti työtehtävästä ja työn teettämisen muodosta riippumatta.
- Talouskriisi on lisännyt työntekijöiden kokemaa epävarmuutta ja epätasa-arvoa. Liian moni on yhä vailla työtä. Köyhät ovat köyhtyneet, rikkaat rikastuneet. Tämä kehitys pitää pysäyttää. Yritysjohtajien palkat ja palkkiot ovat riistäytyneet käsistä. Yritysten tulosta pitää jakaa tasaisemmin johtajien ja työntekijöiden kesken.
*Hyvä lukija. Jos termi tukuseto on sinulle vieras, ei syytä huoleen. Olet täysin normaali. Yritä pysyä sellaisena.
Minulle jäi kokouksesta mielikuva "tyyntä myrskyn edellä". Nyt etsitään muutosta ja suunnitellaan uusia rakenteita? Seuraavassa kokouksessa tulee tsunami tai ainakin trombi!
VastaaPoistaEi noita tavoitteita pelkillä julkilausumilla saavuteta. Tylsät tupot, tukusetot, energiaratkaisut, työuraneuvottelut, ym. ovat niitä keinoja joilla voidaan heikointa puolustaa ja epävarmuutta vähentää. Ay-liike muuttaa maailmaa sopimalla, ei surkuttelemalla ja vääryyksistä valittamalla.
VastaaPoistaOu jee. Jos mikään on varmaa, niin ainakin se, että yksikään järjestö ei tässä maailmassa ole koskaan, siis koskaan, kyennyt muuttamaan itseään. Se on sellainen politiikan lainalaisuus. Tai noh: muutos voi tulla jos järjestö menee täysin konkurssiin ja menettää valtansa, rahansa ja areenansa. Eli tulee pakkorako. Eli muutos vaatii yleensä totaalisen konkurssin. Järjestöt ovat erittäin hyviä säilyttämään itsensä. Vaikka jäseniä ei olisi kuin yksi, niin ylin päättävä elin on silloinkin sellainen valtava silloin tällöin koollekutsuttava sirkus.
VastaaPoistaMahtavaa, keskustelua!
VastaaPoista@Ilkka: Pointtinani oli, että välineitä tuijottaessa ei aina muisteta päämäärää. Sopimuksia, niitä tupojakin, ay-liike teki työntekijöiden aseman parantamiseksi. Esim. tukuseto ei ole olemassa itseään varten, vaan jotta työntekijöiden näkökulma saataisiin tulonjako- ja kustannusarvioissa valtakunnan tasolla kuuluviin.
@Anonyymi: Aika kyyninen näkemys. Kieltämättä organisaatioihin on sisäänrakennettuna itsensäsuojelumekanismi - tämähän koskee ihan kaikkia organisaatioita, ei vain järjestöjä.
Olisi kiva kuulla, miltä edustajakokous osallistujien mielestä tuntui. Kyllä minä uskon, että moni koki pystyvänsä vaikuttamaan. Eikä sellaisia kokoontumisajoja kannata pelkästään huvin vuoksi järjestää. Siitä lienemme kaikki yhtä mieltä.