Tuli Brysselistä muutamaksi päiväksi Tampereelle, SAK:n edustajakokoukseen. EU-asiat seurasivat perässä – kuten asiaan kuuluu. Yhteisessä unionissa ja maailmassa elellään. Näin on, vaikka välillä houkuttaisikin leikkiä pelkästään omalla kansallisella hiekkalaatikolla.
Eväitä rohkeampaan kansainväliseen vaikuttamiseen tarjoili ensimmäisenä kokouspäivänä kaksi kovan luokan tätiä: tasavallan presidentti Tarja Halonen ja ETUCin tuore pääsihteeri Bernadette Ségol. Molempien viestinä oli, että ilman yhteistyötä työntekijät eivät tässä maailmassa pärjää.
Ségol sanoi asian suoraan: ”Pelkurimainen” vetäytyminen kansallisten rajojen taakse ei ole millään tavalla työntekijöiden etu. Markkinat ylittävät rajat, siispä työntekijöiden yhteistyön on tehtävä samoin.
Ségol puhui tietysti ensisijaisesti Eurooppa-tasosta, mutta on varmasti aivan samaa mieltä Halosen kanssa siitä, että globalisoituneessa maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siksi suomalaistenkin kannattaa olla huolissaan muun muassa intialaisten palkoista, Halonen muistutti.
Ay-liikkeessä usein haikaillaan aktiivisten nuorten perään. Monesti kuitenkin tuntuu, ettei asenne tai tekemisen meininki ole iästä kiinni. Rohkeimmat ajatukset olen ay-liikkeessä kuullut keski-ikäisten naisten suusta. Esimerkiksi JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori on ajattelussaan kirkas ja asenteeltaan suorastaan aktivisti. Tunnustan, olen fani. Tarja, Bernadette, Tuire – tykkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terveisiä, kysymyksiä, kommentteja?