Kohti ihmisten Eurooppaa?

Euroopan ay-keskusjärjestön ETUCin kongressi alkoi tänään Ateenassa hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Ay-väki eri puolilta Eurooppaa oli kokoontunut laatimaan vastastrategiaa markkinoiden tahdissa marssivalle Euroopalle, mutta kohtasikin kongressikeskuksen ovella joukon, joka banderoillein ja iskulausein kehotti
ETUC-byrokraatteja painumaan kotiinsa.

(Paikalla oli muuten myös yksi Kreikan tunnetuimmista julkkiksista, aktivistikoira.)

Mielenosoitukseen ei osallistunut kuin muutama kymmennen ihmistä ja joukko hajaantui heti aamupäivän tunteina, kuuluisa koirakin luikki varmaan parempiin bileisiin. Tempaus ei kuitenkaan jäänyt huomiotta – ja hyvä niin. Kritiikki kuultiin ja mielestäni siihen osattiin mielestäni myös vastata.

ETUCin väistyvä pääsihteeri John Monks muistutti, ettei ay-liike ole kokoontunut Ateenaan lomamatkalle, vaan muistuttaakseen Eurooppaa ja euroa “uhkaavasta myrskystä”. “Kreikka oli ensimmäinen maa, joka joutui vaikeuksiin, muttei viimeinen”, Monks muistutti.

Poliittinen ja sosiaalinen kriisi

Yksi päivän pääpuhujista oli Euroopan komission varapuheenjohtaja Viviane Reding puhui kauniisti ihmisten Euroopasta, jossa unioni palvelee kansaa ja parempaa tulevaisuutta rakennetaan yhdessä ihmisten kanssa.

“Arvot ja ihmiset ovat ne, mitkä merkitsevät, eivät luvut”, Reding lausui ja toivoi Euroopalta lisää uskoa mahdollisuuksiin ratkaista ongelmat.

“27 komissaaria ovat rinnallanne”, hän päätti melkoisen mahtipontisesti. Ay-väkeä tama ei oikein tuntunut vakuuttavan. Monista näyttää edelleen, että komissio ei kriisissä seiso niinkään työntekijöiden kuin pankkien rinnalla.

Useimpien ay-edustajien mukaan Euroopan kriisi ei olekaan enää vain talous- ja työllisyyskriisi, vaan jopa ensisijaisesti poliittinen ja sosiaalinen kriisi. Työntekijöiden aseman heikkeneminen ja työehtojen polkumyynti on kiristänyt yhteiskunnallista ilmapiiriä ja rasismi nostaa päätään.

Puhuja toisensa jälkeen peräänkuulutti eurooppalaisten työntekijöiden solidaarisuutta välttämättömänä kriisin ratkaisulle. Yhtä mieltä oltiin siitä, että tämänhetkiset talouspaketit eivät Eurooppaa pelasta, vaan syöksevät hädänalaiset maat ja työntekijät yhä pahempiin vaikeuksiin.

"Suomi voitti eilen jääkiekon maailmanmestaruuden joukkuepelillä. Samalla tavalla meidänkin pitäisi pelata, yhtenä joukkueena", pomoni Lauri Lyly sanoi omassa puheenvuorossaan. ETUCin väistyvä puheenjohtaja, ruotsalainen Wanja Lundby-Wedin piti naamansa suunnilleen peruslukemilla.

* * *
Julkkiksia tulee näkymään kongressissa myöhemminkin viikon mittaan. Huomenna paikalla on jo pari viikkoa sitten Brysselissä bongaamani työkomissaari László Andor ja torstaina kongressiin saapuu itsensä José Manuel Barroso.

Toivon kyllä kovasti, että bongaisin myös paikallisen supertähden, Kanellos-koiran uudemman kerran. Miksi ei ikinä tajua napata kuvaa silloin kuin pitäisi?

Pelosta ja periaatteista

Viikko on kulunut tietokoneen ruutua tuijottaen, erinäisillä sivuilla surffaillen ja tekstejä rukkaillen. Että terveisiä vaan täältä lobbauksen ja kabinettipolitiikan ytimestä.

Päivittäiseen uutisannokseeni on ilmaantunut vanhojen Hesarin, STT:n online-uutisten ja Twitterin ja Facebookin uutisvirran lisäksi kaikenlaisia enemmän ja vähemmän ihmismäisesti kirjoitettuja EU-portaaleja parlamentista neuvostoon, Euractivista Norjan ja Ruotsin ay-keskusjärjestöjen Brysselin-toimistoon. Uskon vakaasti, että surffailemalla oppii – mutta kuinka paljon se viekään aikaa!

En tiedä, onko kyseessä näkökulman vaihdoksen aiheuttama harha vai tapahtuuko EU:ssa tosiaan juuri nyt kaikkea suurta, merkittävää ja mullistavaa. Arvelisin, että sekä että. Tällä viikolla talouspakettien lisäksi on puhuttanut muun muassa Schengen-sopimus, johon ollaan kaavailemassa uusia rajoituksia EU-maiden säikähdettyä Pohjois-Afrikasta unionin alueelle ”tulvivia” siirtolaisia.


Pienempiä on helppo kiusata?

Siirtolaiset, nuo kotoaan parempaa elämää etsimään lähteneet ihmiset, tunnetaan julkisessa keskustelussa pidäkkeettömänä luonnonvoimana, joka pitää pikaisesti padota. Nyt paniikkinappulaa on painettu Ranskassa ja Tanskassa, kun Italian kautta Eurooppaan on suuntaamassa 25 000 levottomuuksia paennutta pohjoisafrikkalaista. Jotta tämä ”massa” (joka on mitätön rikkahippunen suhteessa unionin 500 miljoonaan asukkaaseen) saataisiin kuriin, ollaan valmiita tekemään myönnytyksiä yhteen Eurooppa-projektin tärkeimmistä saavutuksista, vapaaseen liikkuvuuteen. Pelosta kunniakkaatkin periaatteet ollaan valmiita myymään.

Kun pelottaa, halutaan kovempaa kuria. Näinhän se menee. Rajat kiinni ja ongelma ratkaistu – voilà. Mutta tiukempi valvonta voi johtaa uusiin ongelmiin. Aukotonta järjestelmää ei ole olemassakaan, joten vaarana on, että yhä useampi Euroopan unionin alueelle tuleva luiskahtaa työmarkkinoiden harmaalle alueelle. Mikä puolestaan heikentää kaikkien muidenkin työntekijöiden asemaa. Jos työvoimaa saa vaikkapa kahdella eurolla tunti, miksi maksaa kahtakymmentä, järkeilee moni työnantaja.

Päähäni ei millään mahdu, miksei työmarkkinoilla rehottavaan rikollisuuteen haluta tarttua pistämällä ensisijaisesti epärehelliset työnantajat kuriin. Tätä miettii käsittääkseni moni rehellinen yrittäjäkin, jonka on kovin vaikea kilpailla polkumyyntiä harjoittavien työnantajien kanssa. Ehkä siirtolaiset ovat helpompi kohde kuin mutkikkain järjestelmin vastuita ja veroja pakoilevat yritykset?

* * *

Maanantaina Ateenassa alkaa Euroopan ay-keskusjärjestön ETUCin kerran neljässä vuodessa kokoontuva kongressi. Olen suuntaamassa itse paikan päälle jo sunnuntaina. Kokoukseen osallistuu tuhatkunta ay-ihmistä eri puolilta Eurooppaa, suomalaiset keskusjärjestöjen puheenjohtajat mukaan lukien.

Siirtolaisuus on yksi kongressissa käsiteltävistä aiheista. Keskeisin lienee talous- ja työllisyyskriisi. Kreikassa ammattiliitot järjestivät tällä viikolla yleislakon. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä mieltä osoitetaan myös ensi viikolla. Luvassa on siis muutakin kuin tietokoneen tuijottamista.

Olen huono EU-kansalainen

Olen huono EU-kansalainen. Synkkä miete hiipi mieleeni, kun käytin lauantain EU:n juhlimisen sijaan kuntosalilla käymiseen, uudessa kotikaupunginosassa vaelteluun, kahvitteluun ja jätskin syömiseen sekä muuhun kerta kaikkiaan turhanpäiväiseen.

Lauantaina Brysselissä nimittäin vietettiin maanantain Eurooppa-päivän alla avointen ovien päivää. Parlamentti, neuvosto, komissio, talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea pitivät ovensa avoimina kiinnostuneille kansalaisille. Ohjelma lupasi näyttelyitä, keskusteluita, tietoa, kulttuuria ja musiikkia sekä lasten puuhanurkkia. Esimerkiksi parlamentissa olisi meppien ja poliittisten ryhmien tapaamisen lisäksi voinut yhtyä eurokaraokeen (Mainoslause: ”Oletko kyllästynyt laulamaan yksin?”). Komissio puolestaan vakuutti ”rokkaavansa” juhlapäivän kunniaksi.

Mikäköhän minua oikein vaivaa, kun vapaapäivä EU:n parissa ei houkutellut?

Vastaus löytyi omasta kirjahyllystä. Onneksi olin sattunut pakkaamaan reissuun mukaan pari vuotta sitten ilmestyneen, Hanna Kuuselan ja Otto Bruunin toimittaman Euroopasta ei mitään uutta? -kirjan. ”Onko vika sinussa vai EU:ssa, jos unioni ei kiinnosta?”, kirjan takakannessa kysytään. Ainakaan en ollut yksin.

Ilta-auringon laskiessa oli mukava istuskella puistossa ja pohtia, kummassa meistä syy mahtaisi piillä.

* * *

Myös Suomessa vietetään Eurooppa-päivää maanantaina. Helsingin päätapahtumassa on mahdollisuus jututtaa meppejä ja kuunnella ex-pääministereiden aatoksia. Ohjelmanumerot koostuvat kulttuuriosioiden lisäksi esiintyjistä ja instituutioista, eivät asioista. Kukaan ei esimerkiksi kysy, miten työntekijöiden oikeudet toteutuvat EU:ssa tai mitä työehtojen polkemiselle pitäisi tehdä.

Tapahtumat ovat varmasti hyviä tapoja tehdä Eurooppaa tutummaksi. Älkää siis tehkö, niin kuin minä tein, vaan jos olette vapaalla jalalla, menkää tutustumaan Eurooppaan. Ohjelma löytyy internetistä.

Ei ole helppoa komissaarillakaan

Järjestetään konferensseja, tehdään selvityksiä, julkaistaan eläkkeiden vihreän kirjan jatkoksi valkoinen kirja, organisoidaan teemavuosia. Kas muun muassa näillä lääkkeillä Euroopan komissio ratkaisee talous- ja työllisyyskriisin.

Kuuntelin työllisyysasioista vastaavaa komissaaria László Andoria eilen Euroopan talous- ja sosiaalikomitean täysistunnossa. Komissaari teki työtään: kertoi kansalaisyhteiskuntaa edustavalle komitealle, kuinka heidän työtään arvostetaan ja tarvitaan ja kuinka työntekijöiden ja työnantajien vuoropuhelu on ratkaisevassa roolissa Euroopan haasteiden selättämisessä.

Lisäksi tarvitaan uusia työpaikkoja, osaavampia työntekijöitä ja huolenpitoa heikoimmista. Tästä tuskin kukaan on eri mieltä.

Pitkän kokouspäivän ehkä pärähdyttävimmän puheenvuoron piti talous- ja sosiaalikomitean STTK:n edustaja, Leila Kurki, joka asettui rohkeasti puolustamaan eurooppalaisia arvoja. Hän muistutti, kuinka Eurooppa kuuluu kaikille sen asukkaille, niin täällä syntyneille kuin tänne muuttaneille. Ihmisoikeudet koskevat heistä jokaista. Erityistä huomiota tulee kiinnittää heihin, jotka ovat vaarassa jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle.

Kurki huomautti, ettei ihmiset huomioiva markkinatalous ole viime aikoina juurikaan kiinnostanut, vaan päättäjät ovat keskittyneet talouspolitiikkaan ja säästöjen ja leikkauksien etsimiseen.

”Miten parhaiten voisimme yhdessä puolustaa perus- ja ihmisoikeuksia? Olisiko komission aika ottaa nämä arvot julkiseen keskusteluun ja arvioitava niiden kestävyyttä nykytilanteessa”, Leila Kurki kysyi Andorilta.

Komissaari ei vastannut.

* * *

Elelen täällä Brysselissä jännittävää aikaa. Suomessa väännetään hallitusta luovalla otteella kasaan ja täällä Brysselin päässä jännitetään, kuinka tukipakettien käy. Taustalla jyllää myös suurempi muutos, kun komissio halajaa vaikutusvaltaa jäsenmaiden julkiseen talouden hoitoon, eläkejärjestelmiin ja palkkapolitiikkaan.

Työkaverini Hakaniemen kotikonttorissa ja puoliksi täällä Finunionsissakin, EU-asiantuntija Reijo Paananen avasi problematiikkaa SAK:n nettisivuilla maaliskuussa. Jos komission kaavailut hyväksytään, voidaan jopa päätyä tilanteeseen, jossa komissio esittää jäsenmaalle sakkoa ”liiallisista” palkankorotuksista.

Karun kuvan tilanteesta maalaa myös kehityspolitiikkaa seuraavan Aprodev-järjestön Toni Sandell, joka Kepan kolumnissa kutsuu meneillään olevaa kehitystä EU:n hiljaiseksi vallankaappaukseksi.

Kaikki tämä herättää varmasti paljon keskustelua myös reilun viikon päästä alkavassa Euroopan ay-keskusjärjestön ETUC:n kongressissa. Kerran neljässä vuodessa kokoontuva kongressi kerää yhteen ay-vaikuttajat ympäri Eurooppaa. Raporttia seuraa!