torstai 14. heinäkuuta 2011

Dynaaminen kompromissi ja muita EU-erikoisuuksia

Ay-kesää Brysselissä on enää pari viikkoa jäljellä. Haikeus valtaa mielen… Kotiinpaluuta tosin helpottaa belgialainen kesäsää: 13 astetta ja sadetta.

Näissä synkissä olosuhteissa päättäjät yrittävät punnertaa kasaan suunnitelmaa, joka pelastaisi Euroopan talouskurimukselta. Nähtäväksi jää, saadaanko nytkään kummempaa aikaan kuin valikoima hätäratkaisuja, jotka EU-kansalaiset tuntevat selkänahassaan.

Hesari kirjoitti eilen (13.7.2011) taloussivujen kysymys-vastauspalstalla liikuttavaan sävyyn, kuinka talouskriisi on siksi poliittinen, että pahimmassa tapauksessa vakautta, rauhaa ja talouskasvua tuottanut unioni hajoaisi. Joku voisi nähdä asian niinkin, että hyvän puolesta ja pahaa vastaan luodun unionin suurin huolenaihe on ollut liian pitkään markkinoiden miellyttäminen, kun kansalaisten miellyttämisen kanssa on ollut vähän niin ja näin.

Kansalaisten tyytymättömyyttä ei poisteta (suomalaista EU-virkamiestä lainatakseni) kertomalla, kuinka EU poistaa ryppyjä ja tekee mielen iloiseksi. Tehokkaampi keino olisi parempi politiikka.


Puolesta, vastaan, tyhjää

Olin viime viikolla elämäni ensimmäistä kertaa seuraamassa Euroopan parlamentin täysistuntoa Strasbourgissa. Kokemus oli mielenkiintoinen.

Huomaan jankuttavani jatkuvasti samaa, mutta EU:ssa tehtaillaan päätöksiä ilman, että kukaan pahemmin huutelee perään.

Tässä kyllä kansalaisilla olisi peiliin katsomisen paikka. Mitäs se sinun äänestämä meppisi Brysselin ja Strasbourgin välillä oikein puuhailee?

Jos toukokuussa todistamani valiokuntaäänestys tuntui kaoottiselta käsien heiluttelulta, parlamentin täysistunnon äänestys oli vielä tulkinnanvaraisempaa. Suurin osa äänistä annetaan viittaamalla ryhmän kannan mukaisesti puolesta, vastaan ja tyhjää, ja käsien nostamista orkestroi ryhmän eturivissä istuva seremoniamestari.

Asioita on usein kymmeniä ja niiden alla äänestettäviä kohtia pahimmassa tapauksessa tusinoittain. Puolesta, vastaan, tyhjää, puolesta, vastaan, tyhjää, puheenjohtaja luettelee, ja mepit nostavat kättä tahdissa. Puheenjohtaja tulkitsee viittomisia, miten tulkitsee. Välillä tuloksia varmistetaan koneella. Joskus puheenjohtajan arviossa voi olla sadan tai kahden sadan äänen heitto.

On ihan turha kuvitella, että mepit aina tietäisivät, mistä milloinkin äänestävät. Eikä tarvitsekaan tietää. Harva äänestyspäätöksiä seuraa. Suomalainen media on niin laiskaa, kuten eräskin meppi sanoi. Brysselin ylityöllistetyt kirjeenvaihtajat puolestaan tuskittelevat loputtoman uutistulvan pyörteissä. Ja jos joskus olisi aikaa oikeasti perehtyä asioihin, ei kotitoimituksissa oikein haluta julkaista EU-asioista pikku-uutisia suurempia artikkeleita.

Miksi EU ei kiinnosta? Yleensähän valta houkuttaa ihmisiä, mutta EU:ssa se lähinnä karkottaa.


Puola maistuu...


Söpö yksityiskohta täysistunnossa olivat puolalaisten tarjoamat mansikkarasiat, joissa vakuuteltiin, kuinka Poland tastes good. Ympäristöihmiset tosin saattavat maistaa marjoissa kivihiilen kitkerän sivumaun.

EU-retoriikan huippuhetkiä koettiin, kun komission edustaja kuvasi talousäänestyksien lopputulosta dynaamiseksi kompromissiksi. Käsittelyssä oli kolme kiehtovaa mietintöä: OTC-johdannaisten sääntely, lyhyeksimyynti ja sijoittajien suoja, joiden olisi tarkoitus tulla EU-lainsäädännöksi.

Dynaaminen kompromissi. Sattuvasti sanottu.

3 kommenttia:

  1. "Tässä kyllä kansalaisilla olisi peiliin katsomisen paikka. Mitäs se sinun äänestämä meppisi Brysselin ja Strasbourgin välillä oikein puuhailee."
    Tätä ei seuraan lehdistö eikä kukaan, ainakaan Suomessa. Sama on omankin eduskunnan kanssa.
    Kuka tietää miten meidän mepit ovat äänestäneet työelämään liittyvissä asioissa ja kuka seuraa, miten meidän kansanedustajat äänestävät työelämään ja sosiaaliturvaan liittyvissä kysymyksissä?

    VastaaPoista
  2. Viikko viikolta on vahvistunut fiilis siitä, että ne harvat, jotka haluavat ja osaavat vaikuttaa EU-päätöksentekoon, tekevät hyvää tulosta. Monimutkaiset rakenteet ovat omiaan peittämään, kenen pillin mukaan marssitaan. Ei ole mikään salaisuus, että elinkeinoelämä vahtii EU:ssa silmä kovana omia intressejään, ja tulokset näkyvät.

    Tässä olisi myös ay-liikkeellä tarvetta terhistäytymiseen. Uskon, että EU:ssa voi vaikuttaa, mutta se vaatii systemaattista ja päämäärätietoista otetta. Eikä olisi pahitteeksi, jos media välillä hoitaisi neljännen valtiomahdin tehtäväänsä...

    VastaaPoista
  3. Neljäs valtiomahti! Sillä vain tuntuu olevan nykyisin tällaiseen huonosti resursseja. Mutta jos ay-liike katsoisi asian tarpeelliseksi, niin se voisi seurata päätöksentekoa nykyistä paremmin. Siitä olisi ehkä viestinnällistä hyötyäkin.

    VastaaPoista

Terveisiä, kysymyksiä, kommentteja?